Ilmoittajansuojelulaki, ilmoittajien suojelu Suomessa

Suomen ilmoittajansuojaa koskeva laki on laki Euroopan unionin ja kansallisen oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta. Suomeksi se on ilmoittajansuojelulaki (1171/2022). Se tuli voimaan 1. tammikuuta 2023. Se saattaa EU:n ilmoittajansuojeludirektiivin osaksi Suomen lainsäädäntöä. Alla käymme läpi, kenen on toimittava, millaisen kanavan rakennat, mitkä määräajat sinun on täytettävä ja mitä seuraamuksia riskeeraat.

Miksi Suomi sääti lakinsa niin myöhään?

Suomi ylitti EU:n määräajan reilusti. Direktiivi antoi jäsenvaltioille aikaa 17. joulukuuta 2021 asti toimia. Suomen eduskunta hyväksyi lain 20. joulukuuta 2022. Se tuli voimaan 1. tammikuuta 2023. Niinpä suomalaiset työntekijät ja työnantajat odottivat kokonaisen vuoden pidempään kuin Bryssel tarkoitti.

Laki saattaa EU:n ilmoittajansuojeludirektiivin osaksi kansallista lainsäädäntöä. Se ulottuu myös EU-asioiden ulkopuolelle. Se kattaa rikkomukset nimetyillä aloilla. Näihin kuuluvat julkiset hankinnat, rahoituspalvelut, rahanpesu sekä tuote- ja liikenneturvallisuus. Ne kattavat myös ympäristön, elintarviketurvallisuuden, kansanterveyden, kuluttajien oikeudet ja tietosuojan. Laki ulottuu myös EU:n varojen väärinkäyttöön, valtiontukiin, kilpailusääntöihin ja yritysten veronkiertoon.

Kenen työnantajan on perustettava sisäinen ilmoituskanava?

Velvoite riippuu henkilöstömäärästä. Jokaisen työnantajan, jolla on 50 tai enemmän henkilöstöä, on ylläpidettävä sisäistä ilmoituskanavaa. Henkilöstö käyttää sitä ilmoittaakseen lain kattamista rikkomuksista. Sääntö kattaa valtion viranomaiset, hyvinvointialueet, kunnat, seurakunnat, useimmat yritykset ja säätiöt.

"Organisaation, jonka palveluksessa on säännöllisesti vähintään 50 henkilöä työ- tai virkasuhteessa, on perustettava sisäinen ilmoituskanava rikkomuksia koskevien ilmoitusten tekemistä ja ilmoituksen perusteella toteutettavia toimenpiteitä varten."
Ilmoittajansuojelulain (1171/2022) 10 §:n 1 momentti

Alkamispäivät tulivat kahdessa aallossa. Julkisilla toimijoilla ja suurilla yrityksillä oli kolme kuukautta aikaa lain voimaantulopäivästä. Niiden oli siis oltava valmiita keväällä 2023. Pienemmillä yksityisillä yrityksillä, joilla on 50-249 työntekijää, oli aikaa 17. joulukuuta 2023 asti. Yhden ryhmän on toimittava koostaan riippumatta. Lisäeläkerahasto tarvitsee kanavan, vaikka työntekijöitä olisi vain muutama.

Pienempien toimijoiden ei tarvitse toimia yksin. Yksityiset yritykset, joilla on enintään 249 työntekijää, voivat jakaa ilmoituksia käsittelevät henkilöt ja työkalut. Yritysryhmät voivat ylläpitää yhtä yhteistä kanavaa. Kunnat, seurakunnat ja toisiinsa kytkeytyneet valtion toimijat voivat tehdä yhteistyötä samalla tavalla.

Miten sisäinen kanava toimii?

Työnantaja nimeää puolueettoman henkilön tai yksikön käsittelemään ilmoituksia. Vain nimetyt henkilöt saavat lukea niitä. Kanavan on otettava vastaan ilmoituksia kirjallisesti tai suullisesti. Pyynnöstä sen on annettava ilmoittajan tehdä ilmoitus henkilökohtaisessa tapaamisessa. Kaksi määräaikaa ohjaa työtä. Vahvistat vastaanoton 7 päivässä. Kerrot ilmoittajalle, mitä teit, 3 kuukaudessa.

"Ilmoituskanavan perustaneen organisaation on lähetettävä ilmoittajalle ilmoituksen vastaanottamista koskeva vahvistus seitsemän päivän kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta."
Ilmoittajansuojelulain (1171/2022) 15 §:n 2 momentti

Anonyymit ilmoitukset ovat valinta, eivät velvollisuus. Työnantaja voi päättää ottaa niitä vastaan. Laki ei pakota siihen. Voit myös antaa koko kanavan ulkopuoliselle palveluntarjoajalle. Vastaat silti edelleen lain velvoitteista.

WeMoral on säädösten mukainen ilmoituskanava, joka on linjassa ilmoittajansuojelulain kanssa. Laki sallii kanavan ulkoistamisen ulkopuoliselle palveluntarjoajalle. WeMoral täyttää tämän roolin ensimmäisestä päivästä alkaen. Se salaa jokaisen ilmoituksen ja piilottaa ilmoittajan nimen kaikilta nimetyn käsittelijän ulkopuolisilta. Työkalu myös kirjaa lain edellyttämän 7 päivän vastaanottovahvistuksen ja 3 kuukauden palautteen. Käytät sitä ilman koodin kirjoittamista ja seuraat sen opasta ilmoituskanavan perustamiseksi.

Ilmoita ensin sisäisesti, sitten oikeuskanslerille

Suomi asettaa sisäisen ilmoittamisen etusijalle. Suojasi säilyttääksesi ilmoitat yleensä oman työnantajasi sisällä ennen kuin menet ulkopuolelle. Voit siirtyä suoraan viranomaisille vain määrätyissä tilanteissa. Näihin kuuluvat sisäisen kanavan puuttuminen, ilmoituksesi jääminen toimenpiteittä tai todellinen pelko vastatoimista.

"Suojelun edellytyksenä on, että ilmoitus organisaation toiminnassa havaitusta rikkomuksesta tehdään ensisijaisesti kyseisen organisaation sisäiseen ilmoituskanavaan, ellei suoraan toimivaltaiselle viranomaiselle ilmoittamisesta ole erikseen säädetty."
Ilmoittajansuojelulain (1171/2022) 7 §

Suomi ei hajauttanut ulkoista reittiä kymmenille viranomaisille. Se rakensi yhden keskitetyn kanavan. Oikeuskanslerinvirasto ylläpitää sitä. Kyseinen virasto ei tutki ilmoituksia itse. Se välittää jokaisen alaa valvovalle viranomaiselle. Keskitetty kanava ei ota vastaan anonyymejä ilmoituksia.

Ulkoinen reitti noudattaa myös määräaikoja. Keskitetty virasto vahvistaa ilmoituksen 7 päivässä. Oikea viranomainen antaa sitten palautteen 3 kuukaudessa. Se voi venyä 6 kuukauteen vaikeissa tapauksissa. Viranomainen voi lopettaa tapauksen, joka on selvästi vähäinen, tai joka vain toistaa aiemman ilmoituksen ilman mitään uutta.

Ketä laki suojaa?

Laki suojaa jokaista, joka saa työnsä kautta tiedon rikkomuksesta. Se ulottuu paljon tavallista henkilöstöä laajemmalle. Voit lukea lisää artikkelistamme siitä, kuka luetaan ilmoittajaksi. Laki luettelee henkilöt, joita se koskee:

• työntekijät ja virkamiehet;
• itsenäiset ammatinharjoittajat;
• osakkeenomistajat;
• hallituksen jäsenet ja toimitusjohtajat;
• vapaaehtoiset ja harjoittelijat;
• henkilöt, joiden työsuhdeneuvottelut ovat vielä kesken, sekä ne, joiden työsuhde on jo päättynyt.

Suoja ulottuu myös ilmoittajan ympärillä oleviin henkilöihin. Se kattaa avustajat, jotka auttavat ilmoituksen kanssa. Se ulottuu ilmoittajaan kytkeytyneisiin kolmansiin osapuoliin, jotka voisivat kohdata vastatoimia, kuten kollegoihin tai sukulaisiin. Myös ilmoittajan omistamat tai häntä työllistävät yritykset ovat suojattuja. Yksi edellytys koskee kaikkea tätä. Ilmoittajalla on täytynyt olla perusteltu syy uskoa, että tieto oli tosi ja kuului lain soveltamisalaan.

Mikä suojaa ilmoittajaa vastatoimilta?

Lain ydin on vastatoimien kielto. Työnantaja ei saa rangaista työntekijää sääntöjen mukaan tehdystä ilmoituksesta. Irtisanominen, alentaminen, huonommat ehdot, lomautus tai mikä tahansa muu ilmoitukseen liittyvä haitta on kielletty. Kielto suojaa myös laajempaa piiriä, jota laki suojaa.

Laki tukee kieltoa kahdella lisätyökalulla. Ilmoittaja, joka ilmoittaa lain mukaan, ei riko mitään salassapitovelvollisuutta. Hän ei ole vastuussa ilmoituksesta. Laki myös siirtää todistustaakan. Jos työntekijä osoittaa kärsineensä haittaa ilmoituksen jälkeen, työnantajan on todistettava, ettei kyse ollut vastatoimista. Mikä tahansa sopimus, joka riistää nämä oikeudet, on mitätön.

"Jos vastatoimien kiellon rikkomista koskevassa asiassa esitetyn selvityksen perusteella voidaan olettaa, että vastatoimia on kohdistettu, toisen osapuolen on olettaman kumotakseen osoitettava, ettei kieltoa ole rikottu."
Ilmoittajansuojelulain (1171/2022) 25 §

Mitkä ovat seuraamukset, ja mikä aukko Suomelle jäi?

Suomen seuraamukset ovat lieviä. Ne kohdistuvat enemmän ilmoittajaan kuin työnantajaan. Laki ei aseta mitään hallinnollista maksua yritykselle, joka ei koskaan avaa kanavaa. Sen sisältämät seuraamukset jakautuvat näin:

"Edellä 5 §:ssä tarkoitettu ilmoittaja, joka 2 §:ssä tarkoitetussa ilmoituksessa tahallaan ilmoittaa tai julkistaa väärää tietoa, on tuomittava, jollei teko ole vähäinen tai jollei muualla säädetä ankarampaa rangaistusta, ilmoittajansuojelulain rikkomisesta sakkoon."
Ilmoittajansuojelulain (1171/2022) 36 §:n 1 momentti

Ilmoittaja, joka kärsii vastatoimista, ei jää tyhjin käsin. Laki antaa oikeuden vahingonkorvaukseen menetetystä rahasta. Se antaa erillisen oikeuden hyvitykseen, joka vastaa haittaa. Mutta puuttuva työnantajan maksu on todellinen aukko. Monet muut lait uhkaavat yritystä, joka jättää kanavavelvoitteen huomiotta. Suomi valitsi toisin.

Tiedot ja luottamuksellisuus

Laki suojaa ilmoittajan nimeä ja rajaa, kuinka kauan tiedot säilyvät. Vain nimetyt käsittelijät saavat käsitellä ilmoituksen tietoja. Työnantajan on poistettava ilmoitukset viiden vuoden kuluttua niiden saapumisesta. Se saa säilyttää niitä pidempään vain laillisen oikeuden tai velvollisuuden vuoksi. Tiedot, joilla ei ole selvää yhteyttä ilmoitukseen, poistetaan aikaisemmin.

Luottamuksellisuus on ehdoton lakisääteinen velvollisuus. Jokaisen, joka saa tietää ilmoittajan nimen ilmoitusta käsitellessään, on pidettävä se salassa. Sen vuotaminen on rikoslain mukainen rikos. Sama velvoite sitoo oikeuskanslerinvirastoa ja viranomaisia, jotka saavat ilmoituksen.

Suomi saavutti direktiivin myöhässä ja rakensi järjestelmän, jolla on pehmeä reuna. Se sakottaa ilmoittajaa, joka valehtelee, mutta ei jätä mitään maksua työnantajalle, joka ei koskaan avaa kanavaa. Niinpä laki nojaa työntekijän rohkeuteen ja nimetyn käsittelijän huolellisuuteen enemmän kuin seuraamuksen uhkaan. Se, kestääkö se, riippuu siitä, että jokainen ilmoitus tavoittaa oikean henkilön ja pysyy salassa, kuukaudesta toiseen. Nähdäksesi, miten Suomi asettuu muun Euroopan rinnalle, lue luettelomme ilmoittajansuojelulaeista maittain.